Bileiden jälkifiiliksiä ja lähdön haikeutta

Katunäkymä jossain päin Münchener freheitia

Palataanpa vielä lauantaihin, joka oli viimeinen kokonainen päivä Münchenissä tältä erää:

Dachaun -kierros päättyi Marienplatzille, josta se oli alkanutkin. Siitä suuntasin metrolla Hotel Hauseriin hakemaan laukun ja edelleen Alte Schwabingin alueelle metrolla ja raitiovaunulla. Hotellin vaihto tapahtui siis ihan käytännön syystä. Lauantai-illan bilepaikka oli kauempana keskustasta ja oli vain kätevää yöpyä lähimmässä mahdollisessa paikassa. Siinä vaiheessa, kun pääsin perille viimeiseen yöpaikkaani, Hotel Star Inniin, jalat oli ihan loppu. Tuntikausien kävely helteessä keskitysleirikierroksella oli tehnyt tehtävänsä ja bilefiilis oli vielä vähän hakusessa.

Oloa helpotti hotellihuoneen loistava ilmastointi. Siis ihan mahtavaa, kun hikisenä ja väsyneenä pääsee viileään huoneeseen ja sänkyyn lepuuttamaan väsyneitä jalkoja.

Tunnin levon jälkeen käytiin paikallisen kaverin kanssa syömässä ja mentiin sitten toiseen lähihotelliin etkoille suomalaisen pariskunnan kanssa, jotka olin tavannut jo edellisenä päivänä. Bilevaatteet laitettiin päälle jo hotellilla. Kun lähdettiin, respan tytöt vaan hymyili meille. Pihalla jotku random -tyypit huuteli, että onko jossain bileet. Ai miten niin ihanan rento meininki Saksassa. Kyllä mä niin tykkään tästä maasta. Voit kävellä illalla julkisesti latex -asu päällä matkalla paikasta A paikkaan B ilman että muu jengi reagoi jotenkin tuomitsevasti. On ihan ok olla Saksassa erilainen. ✌😘😍😉💖💫

minun bileasu

Bilepaikkana toimi Kesselhaus, jossa sivuston mukaan järjestetään esim taidenäyttelyitä, konsertteja, messuja ja elokuvien ensi-iltoja. Kyllä näyttää olevan monipuolinen paikka.

Tultiin autolla paikalle ja siellä oli kunnon liikenteenohjaus ja kaikki sujui mallikkaasti. Jono oli pitkä, mutta liikkui kiitettävän nopeasti, kun sisäänkäynnillä lippuja tarkistettiin kolmessa pisteessä. Itse bileet oli muutamassa teollisuushallissa. Bileet oli osa Boundcon tapahtumaa ja järjestäjänä toimii SubRosaDictum, joiden vaihtoehtobileitä on ympäri Eurooppaa:

Lyhyesti ja ytimekkäästi kuvittele kuuntelevasi konemusiikkia valtavassa hallissa täynnä toinen toistaan upeammin pukeutuneita ihmisiä esim latex-, juhla- tai erilaisissa rooliasuissa.

"Sub Rosa Dictum" means: talking under roses. It is named after an old legend which says, that roses were sent as an expression of secrecy in an amatory adventure. Later - in the old days of Rome - at secret meetings a rose was hung up at the ceiling to remind all participants of confidentiality."

 Kuvaaminen paikalla oli kielletty. Siellä oli tosin ammattikuvaaja, jolla pystyi käydä kuvattamana, jos halusi joskus sähköpostiinsa muiston hienosta bileasustaan. Tuli sosialisoitua paikallisten kanssa sekä sellaisten, jotka olivat tulleet tapahtumaan eri puolilta maailmaa. Hankala arvioida ihmisten määrää, kun paikka oli niin iso, mut veikkaisin paria tuhatta. Ehdottomasti pakko päästä joskus toiste vastaavan mittakaavan tapahtumaan. Itse jaksoin puoli neljään asti. Sitten oli pakko luovuttaa ja lähteä hotellille. Bileillä ei ollut päättymisaikaa. En sitten tiedä, miten kauan ne lopulta jatkui.

28.5 sunnuntai

Oli lähdön päivä ja mun miniloma veteli viimeisiään. Ainoa miinus hotellihuoneessa oli, että auringonvalo tuli verhojen välistä ja en pystynyt nukkumaan kuin pätkissä, kun oli liian valoisaa. Mulla oli late checkout, joten menin takaisin nukkumaan aamiaisen jälkeen. Kun huoneesta piti kirjautua ulos, menin paikalliselle kaverille julkisilla. Kone lähtisi vasta illalla, joten bileistä olisi aikaa toipua. 

Kaverini kämppis ehdotti sitten, että ajettais läheiselle järvelle nimeltä Feringasee. Ei mikään pöllö idea, koska sääli sitä olisi ollut sisällä maata, kun ulkona jälleen upea hellekeli. Feringasee olikin ihan huikea paikka. Siellä olisi helposti viihtynyt koko päivän, jos ei olisi ollut pakko lähteä. Alueella oli nurmikkoa, puita, joiden varjoon pääsi, biergarten, hiekkaranta... Arvatkaa ketuttiko, kun olin jättänyt bikinit kaverin kämpille laukkuun. Ei sen puolin ollut pyyhettäkään mutta kun vähän yllytettiin niin kävin sit kuitenkin heittämässä talviturkin tuohon järveen alusvaatteissa. Ihan vieressä olisi kuulema ollut nudistiranta sulassa sovussa yleisen uimarannan kanssa. Tässä nähtiin taas sitä saksalaista liberaalisuutta. 

Hofbräuhaus jäi näkemättä ja alkuperäiset suunnitelmat meni muutenkin pipariksi, kun yksi ihana täältä oli löytänyt unelmien duunin ja muuttikin toiseen maahan samana viikonloppuna. Joskus vaan asiat ei mene niin kuin on suunnitellut. Reissaaja ei tuollaisista jutuista huolestu vaan ottaa vastaan sen, mitä on tullakseen. Ja hyvähän reissusta tuli. Taas olen vähän viisaampi ja uusista kokemuksista rikkaampi.

 Lähdön masennus iski lujaa takaraivoon Ostbahnhofin juna-asemalla, kun odotin kyytiä kentälle. Tuijottelin sandaaleista pilkottavia, punakyntisiä varpaitani. Aurinko lämmitti ja junalaiturilla oli paljon vähäpukeisia ihmisiä. Tiesin, mikä viileys olisi vastassa, kun kone laskeutuu Suomeen. 

Feringasee

Ja vielä pari kuvaa.....

Kun tuloiltana ajettiin tämän ohi, heitin läpällä, että onko siinä Münchenin riemukaari. En ollut väärässä.☺Kyseessä siis Siegestor eli voitonportti. Tämän esikuvana oli Konstantinuksen riemukaari Roomasta. (Juurikin se, joka on Colosseumin vieressä ). Ludwig I rakennutti tämän aikoinaan kunnianosoituksena Napoleonin sodissa taistelleille Baijerin armeijan sotilaille.

Ludwigin kirkko: katolinen kirkko Universitet -metroaseman vieressä

Hieno seinä jossain keskustan alueella

Auf wiedersehen Deutschland